sunnuntai 20. tammikuuta 2013

jänöjussin mäenlasku















Tänään olin pitkästä aikaa lumilautailemassa ja voin kyllä sanoo, että ne vähäisetki taidot oli kadonnu kokonaan. Margaretan kanssa säädettiin oikee kunnolla ja kesti vähän aikaa ennenku ylös asti päästiin. Pari tuntii sit siinä yritettii pitää ittemme hengissä.
Lopussa kaks tosi kivaa tyttöö sitte tuli jutteleen. (Näytettiin varmaa nii raukoilta, että ne päätti ottaa ohjat käsii ja opastaa miten sieltä mäen päältä oikeesti alas tullaan.) Ja mähän jopa tajusin jotain! Viimenen lasku meni yllättävän hyvin ja ollaan Margan kanssa kyllä ylpeitä itestämme! Ei siis yhtää murtuneita luita tälle päivälle. Opettajatytöille vielä isot kiitokset jos luette tätä!♥
Ja suosittelen kaikille jotka ette oo kokeillu, nii kokeilemaan lumilautailemista. Oikeesti iha huippua ja siinä riittää ainaki vähä haastetta verrattuna perus suksii. Jonai päivänä vielä hyppään voltilla hyppyristä! (:

perjantai 11. tammikuuta 2013

Videoita jotka piristää aina

Perjantai illan viettoa kotona vaihteeks. Tänään ollu kyllä aika väsyttävästä viikosta huolimatta mahtava päivä! Rakastan näitä päivii ku tekee vaa mieli hymyillä ja hymyillä. Shut up and :)

Jussi on oikeesti ihanan omalaatunen tyyppi ja nää sen videot pistää aina hymyilyttämään. Hirveesti paskaa saa niskaansa ja vaikka mitä törkeetä  kommataan, mut vielä mahtavempaa ku se ei välitä yhtää mitää. On vaa rohkeesti sellanen niinku on! Respect!
En kestä! Tää on tosi vanha video jo, mut jaksaa aina naurattaa mua ihan hirveesti! Nauru tarttuu! (:
Justimusfilms♥ Sopii hyvin mun kieroutuneelle huumorille.
En koskaa kyllästy Niko Kivelän juttuihin, en oikeesti koskaa. Ja tää mopoauto juttu varsinki, koska se on niin TOTTA! :D
Viimeisenä muttei vähimmäisenä pikkumyyn loistoajatus. Eeeiiiii :DD

Näitten videoitten ja hymiöitten ylikulutuksen myötä hyvät viikonloput kaikille!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Mitä kuuluu napakoru?

TÄSTÄ pääsette lukemaan fiilikset silloin kun napakoru oli just laitettu. Stoori sen laittamisesta ja siihen liittyvistä asioista.

Päätin nyt kertoa näin pari kuukautta myöhemmin, missä kunnossa mun napakoru on. Siitä tulee kuitenkin kysymyksiä välillä facebookissa, irlissä ja bloginkin puolella. Ensimmäisenä en kadu yhtään napakorun ottamista. Siitä ei oo ollu niin paljon vaivaa mitä esimerkiksi korviksista on mulle ollu. Joku varmasti kysyy, että onko sen ottamisessa järkeäkään. Vastaus, ei oikeastaan. Suomessa se ei varsinkaan ilmojen takia oo esillä. Se pääosin lymyilee paidan alla varsinkin talvella. Kesällä ainakin mulla se on varmastikin enemmän esillä. Vietän ainakin jonkunverran aikaa rannalla ja useimmiten kesällä tulee kuljettua ties missä napapaita härpäkkeessä ihmistenkin iloilla. Siltikin, vaikka kukaan muu siitä ei edes tietäis, se on jo itsessään mulle piristys. Rakastan koruja ihan hirveästi ja napakoru on yks syy hamstrata niitä lisää. Aina yhtä ihana nähdä tylsän mahan keskellä joku blingi.

Yks hyvä syy napakorun ottamiseen oikeasti on. Se motivoi sua liikkumaan ja ainakin ajatuksen tasolla kannustaa salille treenaamaan vatsalihaksia, siltä varalta, että se joskus sieltä esiin pääsisi. Oikeesti motivoi ja antaa uskoa ihan sairaasti! Terveisin minä, joka alotan kohta taas aktiivisesti käymään salilla.

Onko napakoru sitten ollu kipeä? Ei se ihan kivutonkaan oo ollu, mutta se on varmaan ihan arvattavaa. Kipeytymättömänä se pysyi ensimmäisen viikon kun suojelin sitä ihan kympillä, mutta sitten aloin säheltämään vähän enemmän. Ensinnäkään korkeavyötäröiset farkut (rakkaus) ei todellakaan oo hyvät sen parantumisaikana ja toinen juttu on tiukat paidat mihin se jää helposti kiinni. Minä tietenkin rasitin sitä kunnolla näillä molemmilla ja välillä tuli vähän araks. En hoitanu ja pessykkään sitä ihan niin aktiivisesti kun lävistäjä ohjeisti.

Suunnilleen joulukuun puolenvälin jälkeen se ei oo ollu yhtään kipeä ja rupesin sitä siinä jouluna yrittämään irti. Noh, se oli tiukemmassa mitä kuvittelin. Bloginki puolella kirjottelin jo, että väänsin sitä pullonavaajalla, kumihanskoilla ja ties millä, mutta se ei suostunut liikkumaan yhtään. Siinä välissä meinas jo tulla pieni paniikki. "Entä jos en saa sitä koskaan pois?" Ihana kaverini Em kuitenki usko vahvasti, että vois sen multa irrottaa. Niin Em sitte meillä käydessään avas sen helposti ja nopeasti. Te, jotka ootte tänne blogiinki kommentoinu, että napakoru ei lähe irti, pyytäkää kavereita jeesaamaan. Ite ei välttämättä tohi vääntää sitä samlla lailla mitä kaveri tohtii. Kannattaa myös pestä se hyvin ennen irrottamista ja ottaa avuks joku luistamaton juttu millä vääntää pois. Kyllä pitäs lähteä!

Kyselkää jos joku vaivaa vielä mieltä tai en muistanu kertoa. (:

torstai 3. tammikuuta 2013

New Year's promises

Liikaa epäonnistuneita tavoitteita viime vuodelta. Mikä meni vikaan? Onneks nyt on 2013 ja uus mahollisuus näyttää mihin pystyy.

1. Panostan kouluun enemmän. Teen annetut läksyt ja tehtävät ja seuraan aktiivisesti opetusta. Nyt viimeistään on pakko kaivaa ne kiinnostuskiikarit esille ja pitää se "ens jaksossa sitte"- tavote, jonka oon jo liian monta kertaa sanonu ilman toteutusta.

2.Pesen joka ilta meikit pois. Varsinki näin loman sekoittamalla unirytmillä on niin helppo vaa nukahtaa meikki naamalla ja tää tekee kyllä iholle tosi huonoa. En tajua miten tää voi olla ongelma, koska vihaan epähygieenisyyttä tosi paljon ja mua monesti ahistaa olla meikit naamassa. Vähän ristiriitasta.

3.Opettelen soittamaan kitaraa. Rakastan ihan hirveesti sitä ku joku soittaa kitaraa ja monesti pakotanki sen taidon handlaavat kaverit soittamaan mulle. :D Mulla kuitenki on myös oma kitara, joka on lojunu huoneen nurkassa iät ja ajat. Nyt vasta otin niskasta kiinni ja edellis iltana lähdin ihan nollasta opettelemaan. Nyt menee jo lähemmäs kymmenen sointua ja muutama helppo laulu. Lupailin (sen piti olla yllätys..) jo kaverille, että laulan ja soitan sille sen syntymäpäivänä jonku biisin.

4.Useimmalla on joku ulkonäköön liittyvä lupaus, niin mullaki, joka vuos. Ei, ei mitään laihduttamista. Haluan vaa parantaa kuntoa, kasvattaa lihaksia ja tavotteena, että joku kaunis päivä joskus juoksen sen puolimaratonin. Muuta realistista 2013 vuoden "pakko" tavotetta mulla ei ainakaa vielä oo. Pääasia, että enemmän liikuntaa ja terveelliset elämäntavat.

5. En revi kynsistä kynsilakkoja pois!. Paha tapa, varsinki jos hermot on kireellä tai vaikka hirvee tylsyys iskee nii se on hyvästit kynsille. Hyihyi, ne näyttää oikeesti ihan kamalalle raavittuna ja revittynä.

Nää tavotteet, lupaukset, mitä ikinä ovatkaan ei ny mitään maatamullistavia oo. Ne ei vaikuta elämään tai kuolemaan. Ne vaa on, jotai mistä kovasti haluaisin pitää kiinni. Tiedän, että moni siellä ruudun toisella puolella omistaa ihan oikeita tavoitteita ja tsemppaan hirveesti pitämään niistä kiinni! Jos oikeesti haluaa onnistua nii se pitää ensimmäisenä tehä itellensä selväksi. Tahdon voimalla selviää vaikka mistä! Te kaikki pystytte tekemään ihan mitä vaan haluatte!

Minkälaisia tavoitteita ja lupauksia teillä on vuodelle 2013?