maanantai 20. toukokuuta 2013

Summer 2012

Kohokohdat - Mietitkö kuluneen vuoden parhaita paloja, vai viime kesän mieleenpainuvimpia hetkiä? Keräätkö muistojen kollaasin, vai pohditko asioita, jotka tulevat kohottamaan tulevan kesän tunnelmaa? 

Kesähaasteen löydät--->TÄSTÄ

Kesän kolkutellessa ovella voi vielä muistella viime kesän kohokohtia, uusia odotellessa.
Viime kesä alko kivasti. Peruskoulu oli lopuillaan ja viimeset kouluviikot otettiin rennosti. Peruskoulun loppumiseen kuului tietenki viimeset hetket luokan kanssa ja viimeisiin hetkiin kuului tietenkin luokkaretki. Se oli alkavan kesän kohokohta. Toinen kohokohta oli tietenkin päättäripäivä. Siitä alkoi vapaus, loma.♥ Peruskoulu oli virallisesti ohi.
Juhannus kuuluu ehdottomasti kesän kohokohtiin. Niinkuin aina, juhannusta vietettiin lentäjien juhannuksessa Tällä kertaa se järjestettiin viimeistä kertaa ja vähän haikeinkin mielin lähdettiin pois.

Sukujuhlat. Ensimmäistä kertaa mun elämän aikana kokoonnuttiin vähän tavallista suuremmalla sukuporukalla. En ollut ees koskaan nähnyt puoliakaan. Päivä oli kyllä ihan älyttömän mukava ja kesäinen.
Parin päivän varotusajalla serkkujen kanssa tehty reissu oli matkustelua rakastavan tytön mieleen.

Koko viime kesä oli oikeastaan ihan mahtava! Vietin paljon aikaa kavereiden, sukulaisten ja perheen kanssa enkä vaihtaisi hetkeäkään. Melkein kaiken olisi voinut laskea kohokohtiin. Seuraavaa kesää innolla odottaessa! ♥

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Hold on, cause you’re undefeatable.

Toppi:h&m/farkkuhaalari:seppälä/koru:glitter
Mua vois varmaan kutsua ketuks. Niin ovelasti karkasin koulutehtäviltä taas viikonlopuksi. Eikä oo ensimmäinen kerta, kun näpyttelen sunnuntai illan kunniaks kellon kanssa kilpaa koulujuttuja koneelle. Reiluna kilpailijana päätin kuitenkin antaa kellolle vähän etumatkaa ja pysähtyä kirjoittamaan teille vähän kuulumisia viikonlopulta. Mikä kilpailuun loppuu se kilpailulla alkaa. Ainakin tässä tapauksessa. Mun viikonloppu alkoi jalkapallo-ottelulla, mihin itse osallistuin vain katsomon puolelta. Villi veikkaus, ettei mua oltais sinne miesten kanssa päästetty pelaaman, vaikka kuinka olisin halunnut. Sen sijaan, että olisin edes peliin keskittynyt, keskityin aivan muuhun. Asukuvia ottaessa pallo lens mua aika lähelle, niin ainakin kuvitella vaikka pallon ja mun välissä oli varmasti useampi metri. Tottakai päästin komean huudon säikähdyksen johdosta. Tulin siihen tulokseen, että ovelan ketun lisäksi mua voi kutsua myös harakaks.
En ollut valmis palaamaan koulutehtävien luo, vaan olin päättänyt piileskellä niitä poikaystäväni, Valtterin, luona. Vaikka koulutehtävät olisikin osannu etsiä mua sieltä, olisin ollut varmassa turvassa. Ja siellä olinkin, nimittäin maailman parhaimmassa turvassa. Sain unohtaa kaiken hetkeksi ja keskittyä vaan nauttimaan elämästä, joka tuntui taas entistä mahtavammalta. Tottakai raasu poikaystäväni joutui myös kuvaamaan musta pari kuvaa. Niin pari, jos lisätään nollia perään. Aika meni älyttömän nopeaa ja kun äiti mua lauantaina tuli hakemaan, teki mieli piiloutua siltäkin.
Kotona tajusin, että olis tosiaanki pitäny piiloutua äitiltä. Siirryin viettämään laatuaikaa kirjan kanssa, mikä äikän kurssilta oli annettu luettavaksi. Laatuajaksi sitä ei kuitenkaan voinu sanoa. Silmät meinasi väkisin mennä kiinni ja huomasin, että nuha oli tainnu iskeä muhun. Onneks Valtteri tuli kuitenkin vielä illalla meille ja pelasti mut jo toiseen kertaan tänä viikonloppuna. Piristyin heti. Veikkasin, että olin kärsinyt vierotusoireista.

Nyt on kuitenkin otettava loppukiri kelloa vastaan ja tehtävä tämän päivän kouluhommat loppuun. Luovutusvoittoa en anna, vaikka vähän etumatkaa annoinki!



keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Work hard, play hard


Kyllä tuo polkutraktori taitaa olla mulle se ihan oikea menopeli. Setä sanoki ton mun kevarikuvan nähdessään: "Julia.. ethän sä pysy edes skootterilla pystyssä! :o " Iskänki reaktio oli samaa sarjaa: "Pysy sä vaan ihan niissä mopoissa (:" Huomaatteko miten mun ajotaitoihin luotetaan? Maailma taitais näyttää paljon turvallisemmalta kaikkien silmin jos ainut ratti minkä takana istuisin ois polkutraktorin.
Asiasta kuitenkin kukkaruukkuun tai tarkemmin ajatellen vaikka koulupenkkiin. Lukion ensimmäinen vuosi on kohta kunnialla läpi - tai sitten vähemmän kunnialla. Tätä viimeistä jaksoa voisin kuvata vaikka millä kamalilla sanoilla. Tänään voisin kutsua sitä vaikkapa hyökyaalloksi. Nyt tuntuu kyllä jo vähän siltä, että sinne hyökyaallon alle on jäänyt muutakin kuin mun kovia kokenut koulupöytä. Yritän kyllä kovasti polskia vastavirtaan uimarenkaassa tiukasti kiinni roikkuen. Kyllä tää tästä. Iskän sanoja jo toisen kerran tässä postauksessa lainaten: "Elämää se vaan on." Vielä hetken pysytellään hyökyaallon virran mukana! Kohta se sama virta kuljettaaki meidät jo kesäisten rantojen rantaleijoniks. Mun sanoin merileijoniks, tai mikä ettei merimakkaroiksi.
Tiivistetysti mun elämään tällä hetkellä kuuluukin koulua, koulua ja vielä vähän lisää koulua, etten vaan pääse unohtamaan. Kuitenkin blogillekkin on raivattu aikaa ja postauksia yritän tehä melkeen samaan tahtiin kuin normaalistikin. Paljon on asiaa ja kesähaasteitaki jälellä kivasti! (:

maanantai 13. toukokuuta 2013

All these years

Neljä ihan mahtavaa vuotta takana liikuntakerhon ohjaajana. Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan ja niin tuli munki aika kävellä viimesen kerran liikuntasalin ovista ulos ohjaajana. Fiilikset oli vähän haikeat. Neljässä vuodessa kuitenkin liikuntakerhosta ehti tulla jo tapa. Tietenkään välillä raskaan koulupäivän jälkeen ei olisi millään huvittanut lähteä, aina kuitenkin lähdin. Lapsirakkaana ihmisenä tiedän, että tuun kaipaamaan eniten niitä lapsia. En mitään muuta yhtä paljoa. Nuo lapset on vaa ollu aivan sulosia ja piristäny aina päivää jutuillaan ja aidoilla hymyillään. Se tekemisen riemu ja pienet punaiset posket. Awww <3 Saa nähä pysynkö erossa näistä hommista kauaa vai ajaudunko takaisin heti kun ylimääräistä aika löytyy. We will see! (: 

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

The best place to cry is on a mother's arms

Tää aamu oli monellakin tavalla erilainen kuin normaali aamu. Heräsin pirteänä aikaisin ennen meidän porukoita. Sunnuntaina. Tällästä tapahtuu niin harvoin, että oli melkeen vaikea sopeutua hiljaiseen taloon. Päädyin hiippailemaan ympäri taloa varpaillaan, äänettömästi. Aika reilua mun mielestä, siihen verrattuna ainakin, että usein itse aamulla havahdun miettimään onko keittiöön räjäytetty atomipommi vai yrittikö joku ajaa jyrällä olohuoneen läpi. Hetken päästä äiti heräsi ja löys mut kirjottamasta tietokoneelta, niin, että sormet eivät melkein edes koskeneet näppäimiä. Hätävarjelun liioittelua. Tuskin kukaan ois heränny vaikka olisin hakannut näppäimistöä vasaralla. Hiljaisuudella alkanut aamu oli pian historiaa. Kohta kaikki oli hereillä ja viettämässä äitienpäivää. Eilen laitoin äitin hakemaan itsellensä kukkia. Isin laitoin hakemaan äitille korun. Se oli tottakai tosi hieno ja äitikin rakastui ihan täysillä. Lahjomisen jälkeen lähettiinki syömään äitienpäiväruokaa. Nam. ♥
Ruokapöydästä ruokapöytään. Molemmat mummut oli täyttäny pöydät herkuilla ja odotti innolla vähemmän tai enemmän nälkäisiä syöjiä. Siinä vaiheessa taisin olla jo se vähemmän nälkäinen. Kuitenkin kaikkea oli maistettava. Mitä enemmän syö sitä tyytyväisempi on ilme mummun kasvoilla. Niin se on ollu aina. Mummut on aina kiinnittämässä huomiota, ettei vaan oo päässy laihtumaan. Sieltä ne kaikkein suorimmat kommentitki tulee.

 Tänään näki myös pitkästä aikaa serkkuja, jotka oli myös tullu juhlimaan äitienpäivää mummulaan. Yks mua muutaman vuoden nuorempi serkku oli saanu uuden kameran ja lähdettiin sen kanssa kuvailemaan pihalle. Se reissu venähti parin tunnin mittaiseksi. Kerroin siinä ajassa varmaan kaiken mitä kameroista tiedän ja takasin tuli säihkyvä hymy ja monta kivaa kuvaa.
 Serkku pääs testaamaan kuvaustaitojaan ja sai kuvattavakseen heti vaativan asiakkaan. Mut. Päällä mulla on äitienpäivän kunniaksi äidin vaatekaapista varastettu paita. Niin, että hyvää äitienpäivää sitte vaan teille kaikille unelmalapsille, jotka palvelette emakoitanne koko päivän loppuun asti! (;


perjantai 3. toukokuuta 2013

Never run faster than your guardian angel can fly

    I’m alive,I’m alive, I´m alive. I can fly,I can fly,I can fly.













      

 Hyvä päivä voi joskus päättyä vähän huonomminki. Niin kävi mulla eilen. Koulupäivä oli ollu aika rento, tosi rento oikeastaan. Koulupäivän jälkeen sain hoideltua vähän asioita ja pääsin lähtemään kotiinpäin esimerkiksi kesätyöpaikan rikkaampana. Ei olisi kuitenkaan varmaan pitänyt lähteä kotiin, ainakaan vielä. Ajoin siis normaaliin tapaan skootterilla kotiin päin. Mietin, että tänään vihdoinki teen koulutehtäviä huimasti pois alta. Joku kuitenkin puuttui peliin ja kolmion takaa auto tuli tosi yllättäen päälle. Ei varmasti nähnyt mua, enkä mä sitä. Näköesteeks ku oli pitäny istuttaa jotku hemmetin puskat. :D Siinä sitä kuitenki oltiin. Auto lujalla vahdilla tulossa päälle. Oli pakko, ihan pakko ajaa ojaan, joka siitä kohtaa tippui aika jyrkästi ja varmisti, että varmasti lennän. Muistan vaan kun aattelin, että kohta sattuu ja suuntasin ojaan. Olis kuitenki sattunu paljon pahemmin jos olisin törmänny sen autoilijan kanssa. Parin sentin päässä sekin oli. Kuitenkin löysin itseni ojan pohjalta, kun autoilija tuli kysymään mitä MOPOLLE kävi. En tiennyt, mutta kysin tuskaisella äänellä voisiko autoilija kertoa kävikö mun takille jotain. Asiat tärkeysjärjestykseen. Sen jälkeen kontin vaivalloisesti pelastamaan laukun. Otti kipeää, varsinkin käteen. Pyysin autoilijaa auttamaan skootterin pois ojasta. Peili oli hajonnut pieniks sirpaleiks. Ei, se ei saa tuottaa huonoa onnea. Sitten pakotin itseni ajamaan kotiin, yhdellä kädellä. Ajatuksissa ei pyöriny mitään, mutta pysähdyin matkalta soittamaan ystävälleni.

Myöhemmin terveyskeskuksessa lääkäriä odottaessani tärisin ja rupesin miettimään mitä kaikkea olisikaan voinu käydä. Siihen mennessä olin ottanu kaiken vain huumorilla. Entä jos olisi kuitenkin käynyt pahemmin? Elämä voi kääntyä hetkessä mihin suuntaan tahansa, pitää muistaa nauttia joka hetklestä. Tärisin niin lujaa, että penkki kolisi maata vasten. Joo olen ihan kunnossa.

Tälläkertaa selvittiin kuitenkin säikähdyksellä. Tunnin päästä vielä kuvaamaan käsi, jota en eilen saanu terveyskeskuksessa liikkumaan, vaikka väitin sen olevan kunnossa. Kaikki kaveritki onnistuin säikäyttämään ja eilen soi puhelin vähän väliä. Maailman paras poikaystävä kaverinsa kanssa oli odottamassa mua terveyskeskuksen pihalla. Maailman parhaat kaverit piti huolen, että pysyn rauhallisena. Maailman parhaita kaikki! Kiitos! <3

EDIT: Lääkärissä käyty, käsi EHJÄ! Huh! Käsi paranee itestään normaaliksi! (:

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

I look more Indian when I'm serious

 Mun vappuun on kuulunu aina pukeutuminen. Niin kuului nytkin. Lukiossa. Lennähdin aamulla liikuntatunnille   sulkapalloa pelaamaan vähemmän tai enemmän intiaanin näköisenä. Saatoin myös näyttää vähän sulkansa levittäneeltä riikinkukolta huitoessani sulkapalloa, johon harvemmin osuin. Huonosta pelistä lohdutuspalkinnoks sain ilmapallon. Se symboloi mulle ja mun kaverille pyöreää nollaa. Samanlaista nollaa, mikä komeili sulkapallovoittojen listassa. Okei siellä komeili ykkönen. Joka tapauksessa oli kivaa! Sulkapallon toivottoman husimisen jälkeen suunta oli terveystiedon kurssilta vierailulle apteekkiin. Sotamaalaus naamalla. Ei siinä mitään, hyvää vappua vaan apteekin työntekijöille. Hyvät vaput ja loppuelämät toivotettiin myös meidän robolle, koulutyölle, josta oon panikoinu täällä bloginki puolella. Esiteltiin meidän robotanssi koko lukion edessä. "Meidän" robotanssi. Saatiin niin paljon apua, että ei sitä varmaan meidän tanssiksi ihan voi kutsua. Kuitenkin, robo pysyi melkeen pystyssä latausjohdon varassa ja esitti tanssinsa kunnialla mikin kautta kuulutetun musiikin tahdissa. Järjestelyistä vois melkeen antaa kymmenen pistettä. Oltiinhan me unohettu ladata robotin akku ja se olis voinu sammua kesken esityksen pieneks mytyks pöydälle. Myös musiikki, mikä on olennainen osa esitystä, oli unohtunu kaikkien mielistä. Melkein kunnialla selvitty ja nyt onnellisesti viettämässä vappua ilmapallojen keskellä. Oikeen hyvät vaput sinnekin puolelle tietokoneen ruutua! ♥