tiistai 23. heinäkuuta 2013

Ylös ulos ja kirkkoon

Sunnuntaiaamu alkoi postauksen otsikon kuvailamalla tavalla. "Ylös ulos ja kirkkoon" sisälsi kuitenkin myös aikaisen aamuherätyksen vaikeuttamaa hiustenkiharrusta, väsymyssyistä johtuvaa pilalle menneitten  silmämeikkien korjailua ja tappelua eriväristen korkokenkien välillä. 
Ylös ja ulos kohdat suoritettua koitti se kolmas vaihe eli kirkkoon aloittamaan poikaystävän veljen rippipäivä. En hirveästi tykkää sellsista tilanteista, missä pitää olla kauan paikallaan hiljaa. Totesinkin vieressä istuvalle Roosalle, että olis kivaa olla ton papin paikalla puhumassa kaikille.
Pihatieltä oli löytynyt pieni siilinpoikanen, jonka emo oli jäänyt auton alle. Voi sitä suloista pientä palleroa, joka mönki eteenpäin. En oo varmaan ikinä nähnyt siiliä niin läheltä!
Päällä mulla oli jo kerran aikaisemminkin blogissa nähty Vero Modan valkoinen mekko. Koruina oli Glitteristä ostettu kaulakoru ja rannekoru. Päivä oli kokonaisuudessaan tosi ihana ja kaunis sääkin oli tilattu paikalle. Mihin juhliin seuraavaksi?

torstai 18. heinäkuuta 2013

Kuvapostaus

Yksi ihana lukija antoi idean lähteä toteuttamaan kuvapostausta ja mielenkiinnolla odottelen, mitä kaikkea pääsenkään kuvailemaan. Eli nyt vaan täyttämään kommenttiboxia kaikista mahdollisista kuvailtavista jutuista. Lempiherkuista hammasharjaan tai vaikkapa viimeiseen käyttämääni sukkaan. Mitä vaan ikinä mieleen tuleekaan.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

When the sun goes down

Huom! Postaus saattaa sisältää ällösöpöjä kuvia, jotka saattavat aiheuttaa herkissä lukijoissa allergisia reaktioita. Jos taipumusta tämän tyyppisille allergioille on havaittavissa, suositeltavaa on painaa rastista. Jos kuitenkin vahingossa kelaat alaspäin ja saat allergisen reaktion, on välittömästi katkaistava koneesta virta ja mentävä pimeään huoneeseen istumaan ja rauhoittumaan. Reaktion oireet vaihtelevat ihmisten luonteen mukaan.
Vaikka mökillä rakkaan lemmikin menettäminen tulikin mieleen usein, reissu oli sitä lukuun ottamatta täydellinen. Mökki on siis Valtterin perheen ja sijaitsee Kristiinankaupungissa, mistä voi päätellä jo miltä maisemat näyttää. Aurinkokin löysi tiensä oikeaan paikkaan ja paistoi meille pilvettömältä taivaalta ja lämmitti ihanasti vielä talven lumikinoksia muistuttavaa ihoani. Päivällä käveltiin Valtterin kanssa paljon meren rantaa pitkin kivillä ja pysähdyttiin välillä katsomaan kimaltelevaa merta. Valtterin lisäksi mökillä oli mukana paras kaverini poikaystävänsä kanssa, joten seurasta ei voi kai valittaa. Siinä seurassa käytiin myös Kristiinankaupungin markkinoilla, minigolffaamassa ja ihmettelemässä sitä ruotsin puhujien määrää. Oikeasti koko matkalla kuulin vain muutamien meidän lisäksemme puhuvan suomea. Illat mökillä oli myös älyttömän kauniita, minkä fiiliksiä voittekin katsoa tän postausksen kuvista. Eihän sieltä olisi halunnut pois ollenkaan, niimpä suunnataankin vielä tämän kesän aikana hetkeksi takaisin nauttimaan mökkielämästä ja keräämään virtoja tulevaan kouluvuoteen. Myös erikoismateriaalia teille lupailin ja sitä tuli myös vähän kuvailtua. Aika kuitenkin loppui liian nopeasti joten päätettiin Valtterin kanssa kuvata vielä vähän lisämatskua ajan kanssa, uusintareissulla. 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Enkelikoira

Sairaus vei voimat rakkaalta koiraltamme, joten oli enää yksi vaihtoehto jäljellä. Niimpä raskaan päätöksen jälkeen pikkuinen sai siivet selkäänsä ja muuttui taivaan enkeliksi 12.6.2013. <3
Keskiviikkona mökkireissuun valmistautuessa kuulin ne sanat, joita olin pelännyt jo kauan.Oli jätettävä hyvästit ja valmistautua siihen, että kun palaan kotiin, tutut hännänheilutukset ei olekaan enää vastassa. Vaikka olin tiennyt hyvästien olevan lähellä, pysäytti se silti ja koko päivä kului haikeilla fiiliksillä. Mökillä yritin saada muuta ajateltavaa ja pysyä vahvana, Voi kun voisi palata ajassa taaksepäin.
Varsinkin pienenä rakastin eläimiä ihan älyttömän paljon ja haaveilin omistavani maatilallisen eläimiä kun kasvan isoksi. Koira oli pienen tytön kauan ja hartaasti toivottu haave, joka vihdoin yhtenä kesäpäivänä 2005 vihdoin toteutui. Isä ilmoitti meille tulevan pieni mäyräkoira, joka vei lopulta kaikkien sydämet. Se ei ollut sellainen kuin koirakirjoissa kerrottiin - itsenäinen ja lapsiperheisiin sopimaton. Se oli juuri niin ihmis- ja lapsirakas kuin koira vaan voi olla. Metsästyskoiraksi hankittu maastonakki touhusikin mieluummin lasten kanssa kuin jahtasi eläimiä ja leikin jälkeen käpertyikin mieluiten syliin nukkumaan.
Silloin kun en halunnut olla yksin ja kaikki tuntui vyöryvän alamäkeen, mut löysi aina mustin luota. Koira vaistosi aina surun ja pahan olon, käpertyi syliin ja nuoli kyyneleet pois. Vaistosi se myös onnen ja tuntuu, että kaiken muunkin. Aina kotiin tullessanu sain vastaani iloisen pirteän koiran, jonka häntä heilui hullun lailla. Eilen kotiin tullessani, kaikki oli muuttunut. Kukaan ei ollut odottamassa kotona, ei heiluttanut häntää tai yrittänyt väkisillä tulla syliin. Oli tyhjää ja hiljaista.
Jouduin lähtemään heinätöihin heti kun pääsin kotiin ja pysyin yllättävän vahvana kysellessäni rakkaasta. Kyyneleet yrittivät sinnikkäästi tulla, mutta sain kuin sainkin pidettyä ne sisälläni. Töitten jälkeen kuitenkin kävelin haudalle ja vahvuudesta ei ollut enää tietoakaan. Isä tuli katsomaan hetken päästä olinko kunnossa ja oli seuranani haudalla pitkään. Hän kertoi laittaneensa hautaan oman paitansa pikkuisen mukaan, jotta se saisi nukuttua hyvin. :') Ikävä on meillä kaikilla kova!
En unohda sua koskaan turhaa edes yrittää 
Kaikki kauniit muistot silmieni ohitse vaan kiitää 
Elämäni enkeli nyt taivaan sines liitää 
Aika nenä eestä mun ohitseni siintää 
Miten ikinä voinkaan sua kaikesta kiittää 
Harmi että sait olla tääl nii vähän aikaa 
Sua ikuisesti tuun mä aina kaipaan 
Taivaan kirkkaat tähdet susta aina muistuttaa 
Lepää rauhassa kulta ♥

torstai 11. heinäkuuta 2013

Mökillä 11.7.-13.7.2013

Aurinkolasit on jo valmiina uusiin seikkailuihin ja suuntaamaan mökille. Mikään muu sitten ei olekaan. Voin jo ennalta kuvitella sen suuren tuskan, kun heittelen vaatteitä kiireessä laukkuun ja perillä tajuan, etten ottanutkaan mitään tarpeellista mukaan. Niin on käynyt useammankin kerran.
Mökille lähetään tälläkertaa vähän naapuripaikkakuntaa kauemmas ja reissukaveritkin on valittu huolella. Mikä kuulostaisi paremmalta kuin poikaystävä ja paras kaveri oman kultansa kanssa matkassa mukana? Blogin puolelle palaan taas lauantain jälkeen ja mulla saattaa olla jotain erikoismateriaaliakin luvassa jos vaan kaikki hyvin menee. (:

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Ränkirock 2013

Toppi: H&M/
Paita: äidin vaatekaappi/
Farkut: Vero moda/
Nahkatakki (myöhemmissä kuvissa): Vero moda/
©Valtteri
Lauantaina viimepostausta kirjoitellessa odottelin Valtteria kotiin ja sieltähän se sitten kaiken odottelun jälkeen lopulta tuli. Niinkuin kerroinkin, Ränkirock oli suuntana. Siellä siis soittaa pelkästään jotain paikkakuntalaisia, ei niin tunnettuja bändejä. Vaikka tapahtuman nimi onkin Ränkirock, mun mielestä osuvampi nimi ois joku Ränkihevi. Ehkä oon väärässä, mutta yhdistän hevin kiljuviin ja karjuviin pitkähiuksisiin miehiin. Tapahtumassa näkyi tosi paljon kavereita ja tuttuja, joita harvoin näkee. Keskityin siis musiikin siasta enemmän heihin.I won't be a rock star. I will be a legend. 
Hevisaurukset.
Illan viimeisen biisin tahdissa oli pakko päästä tanssahtelemaan ja heiluttamaan hevilettiä, joten tottakai sulauduttiin eturivin joukkoon pomppimaan. Tai ehkä sulautuminen on väärä sana kuvaamaan sitä joukkoon kuulumattomuuden tunnetta, mutta ei sillä väliä, kivaa oli silti.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Faija anna mun ajaa mökkitie

Moikkamoi! Istun tässä yksin Valtterin koneella ja oon itseasiassa yksin koko talossa. Kuuntelen musiikkia ja mietin koskahan mies mahtaa palata kotiinsa. Nyt oli kuitenkin hyvä aika istahtaa hetkeksi koneelle ja kirjoitella tänne.
Ei, en ole muuttunut linnuksi ja lymyillyt linnunpöntössä vaikka niinkin olisi voinut käydä. Linnunpöntön sijaan olen lymyillyt mökkeilemässä, mitä harvemmin on tullut tehtyä. Vaikka metsän keskellä asunkin, mökkielämä poikkeaa siitä kuitenkin aika tavalla. Varsinkin ulkovessaan ja omatoimiseen kaadaitsevettäpäällesi-suihkuun piti vähän totutella. Nyt luulen kuitenkin muuttuneeni jo mökkihöperöksi tai ainakin sinnepäin ollaan menossa. Tänään takaisin mökille.
Hyvästä ruoasta on nautittu taas ehkä vähän liikaakin tän kesän aikana. (Kuvitelkaa kaksi viikkoa sai työskennelläkin thaimaalaisen ruoan kanssa aamusta iltaan.) Ja nyt vielä kaikki mökkipöperöt päälle. Jyrkkä paluu todellisuuteen odottaa taas koulujen alkaessa.
Nyt kuitenkin tämä ilta taukoa mökkielämästä ja tsekataan Valtterin kanssa Ränkirokin meiningit ja katsotaan kuinka rokkaavina tullaan takaisin. Siitä lisää myöhemmin kun seuraavan kerran istahdan koneelle.